SAIRASLOMALTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

Blogini muuttaa!

Olen todennut, että olen saanut Kauneuskamari-blogilta sen minkä halusinkin perustaessani sen keväällä 2017. Palataan ajassa hieman taaksepäin...

Huhtikuussa 2017 jäin sairaslomalle uupumisen vuoksi, mikä johtui raskaasta menneestä syksystä, opintojen tuomasta stressistä yhdistettynä yksinhuoltajan arkeen. Vaikka olin onnellinen elämässäni olevista asioista, sain "burn outin". Onneksi asiaan puututtiin ajoissa, sillä toipuminen olisi voinut kestää paljon kauemmin, kuin mitä se loppujen lopuksi kesti, tai olisin voinut sairastua vielä syvemmin, esimerkiksi masennukseen.

Puhuimme koulussa opon kanssa voimaantumisesta, mikä kuvasi mielestäni todella hyvin sairaslomani tarkoitusta. Minun tarvitsi voimaantua, jotta jaksan jälleen arjen pyörityksen. Siksi päätin perustaa tämän blogin. Olen kirjoittanut ennenkin blogia, mutta tämä blogi alkoi eri lähtökohdista. Tästä tuli minun harrastukseni, oma juttuni "voimaantumisloman" aikana. Sairasloma loppui kesän jälkeen ja pääsin jälleen opintojen syrjään kiinni. Blogi pysyi silti matkassa mukana.

Nyt kun tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta on pian kaksi vuotta aikaa, koen kasvaneeni tästä blogista ulos. On aika tehdä muutos. Kauneuskamari sai nimensä Katariinan kamarissa -kappaleen pohjalta ja ajatuksena oli kirjoittaa enemmän myös kauneudenhoidosta, joten Katariinan kamarista tuli kauneuskamari. En kuitenkaan vajaan kahden vuoden aikana ole juurikaan kauneudenhoidosta kirjoittanut, vaikka siitä niin kovasti pidänkin.

En tahdo blogin nimen tuovan suuria rajauksia blogin aihepiiriin, sillä tykkään kirjoittaa syvällisempiä ajatuksia, mutta myös arjesta ja juhlasta kahden lapsen äitinä, 25-vuotiaana naisena ja ihanan miehen avopuolisona. Kaikesta mistä mieleni tekeekään koskaan kirjoittaa.

Uuden blogini nimeltään Katariinan kamarissa löydät jatkossa lily.fi -sivustolta klikkaamalla tästä. Sieltä löydätkin jo ensimmäisen postauksen.

Kuva Pixabay

Kiitos Kauneuskamari -blogilleni ja sinulle lukijani näistä vajaasta kahdesta vuodesta ja tervetuloa seuraamaan uutta blogiani! <3

Rakkaudella,

Katariina

2018 - ISOJA MUUTOKSIA

Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin vuoden 2018 alkaessa minulla oli tunne, että vuoden aikana tulee tapahtumaan paljon merkittäviä asioita. Nyt kulunutta vuotta muistellessa on todettava, että juuri näin se menikin. Tammikuussa sain varmistuksen sairastavani endometrioosia, myöhemmin keväällä kirjoitin aiheesta postauksen (MINÄ JA ENDOMETRIOOSI). Pian diagnoosin jälkeen päätimme, että toinen lapsi on tervetullut perheeseemme. Maaliskuun lopulla veimme muuttokuorman toiselle paikkakunnalle ja huhtikuun alussa minusta tuli ensimmäistä kertaa virallisesti avovaimo. Myös muuttojutuista kirjoitin blogiin, voit lukea niitä esim. näistä postauksista (KUN KOTI EI TUNNU ENÄÄ KODILTA) ja (AJATUKSIA YHTEENMUUTOSTA). 

Huhtikuussa uusi arki alkoi rytinällä, kun minulla alkoi viimeinen työharjoittelu ja toukokuun lopulla saimmekin odotetut kaksi viivaa raskaustestiin (MEILLE TULEE VAUVA). Harjoittelu meni todella mukavasti raskausoireista huolimatta (ALKURASKAUS JA ENSIMMÄISET RASKAUSOIREET) ja sain tehdä kesän palkallisena työntekijänä. Elokuussa työharjoittelun päätteeksi kirjoitimme jatkosopimuksen syksyksi, joten syksy ja raskaus menikin todella mukavasti ja eritoten nopeasti töiden ansiosta. Samalla ahersin myös koulujuttuja tavoitteena valmistua jouluksi. Ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, eli yhä tätä tekstiä kirjoittaessani minulla on jotain koulutehtäviä tekemättä, mutta koen onnistuneeni syksyllä myös opinnoissa. Elokuussa minulla oli merkattuna suoritettuja opintoja 73/315 osaamispistettä, nyt niitä on 306/315!

Joulukuussa alkoi minun elämäni toinen äitiysloma, käytiin kasvukontrollissa seurailemassa vauvan kasvua (KASVUKONTROLLISSA KÄYTY ja MEIDÄN LAPSILUKU ja toinen käynti kasvukontrollissa) ja nyt ollaankin jo ihan lasketun ajan lähellä. Niin lähellä, että eiköhän meillä parin viikon sisään ole vauva (KOHTA MEITÄ ON NELJÄ ♥).

MEIDÄN LAPSILUKU (ja toinen käynti kasvukontrollissa)

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä pian syntyvän vauvamme myötä lapsilukumme on täysi. Kun olemme aiemmin puhuneet lapsista, mieheni on ajatellut kahden lapsen olevan hyvä määrä. Minä ajattelin vielä pari-kolme vuotta sitten, että kolme lasta olisi ihanteellinen, mutta jo ennen tätä raskautta ajatukseni on muuttunut siihen suuntaan, että kaksi lasta olisi täydellinen määrä meille. Endometrioosioireideni pahetessa aloinkin toivomaan, että kunpa vielä edes sen toisen kerran onni suotaisiin ja saisin vielä toisen lapsen, maailman rakkaimmalle esikoiselleni sisaruksen. Tietysti olen ollut äärimmäisen kiitollinen jo esikoisestani, mutta lapsen kaipuu voi olla kova vaikka olisi jo ennestään lapsia.

Raskaus on ihanaa aikaa, mutta en koe olevani parhaimmillani raskauden tuomien hormonien pyörteissä. Tulen varmasti ikävöimään raskausajalta vauvan potkuja ja odotusta, mutta pahoinvointia, närästystä, lihaskramppeja, liitoskipuja, jne. minulla ei tule ikävä. Jos ja kun joskus tulevaisuudessa poden vauvakuumetta, voin muistella näitä raskausvaivoja. Ikäni puolesta olen vielä pitkään "lapsentekoiässä" (täytän pian 25), mutta esim. ollessani 35-vuotias, minulla on jo 15 ja 10-vuotiaat lapset, joten siinä vaiheessa pieni vauva talossa voisi tuntua vähän hassulta, kun aiemmat lapset ovat jo "isoja" ja aikaa jää enemmän myös itselle. Mutta kuten sanottua, koskaan ei pidä sanoa ei, sillä ei voi tietää etukäteen mitä elämä tuo tullessaan.

Sitten vielä niitä kasvukontrollikuulumisia. Ennen joulua siis kävimme vielä toisen kerran vauvan kasvukontrollissa, koska edellisessä neuvolassa maha oli saman kokoinen kuin sitä edellisellä kerralla. Viime kasvukontrollissa kaksi viikkoa sitten vauvamme painoarvio oli hieman yli 1,7kg, nyt painoarvioksi saatiinkin jo 2,4kg. Ihan niin isoksi en vauvaamme usko, mutta tärkeintä on, että vauva kasvaa ja voi hyvin! ❤️ Nyt ei enää huoleta niin paljon, vaikka vauva päättäisi syntyä aiemmin, kun hän on nyt ylittänyt 2kg painon. Sisätutkimuksessa selvisi, että vauva tosiaankin on jo kiinnittynyt ja se on saanut kohdunkaulan lyhenemään kahteen senttiin. Sekään ei nyt varsinaisesti kerro synnytyksen käynnistymisestä, sillä nettikeskusteluja lukiessa sain käsityksen, että monilla saattaa kanava lyhentyä jo aiemmilla viikoilla ja silti mennyt yli lasketun ajan. Sain kuitenkin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja perkasin ensimmäiset vaatteet vauvalle pesua ja silitystä varten. Lisäksi kävin vielä läpi vuodevaatteet ja otin sieltäkin valmiiksi ne mitkä tulevat vauvalle. Oi että. Todella ristiriitaista, samaan aikaan toivon, että vauva ei syntyisi ennen laskettua aikaa, mutta samalla koitan viestiä vauvalle, että...

Tule jo pieni, täällä jo odotellaan ❤️